
|
ISBN-13: | 978-952-487-572-1 | |
Julkaistu: | 2014 | |
Julkaisusarja: | MTT Raportti | |
Kieli: | suomi | |
Kustantaja: | MTT | |
Numero: | 166 | |
Saatavuus: | Juvenes Print arkisto | |
Sivumäärä: | 109 | |
Tekijät: | Huuskonen, Arto; Kivinen, Tapani; Hokkanen, Ann-Helena; Herva, Tuomas | |
48.00 €
Kestävä karjatalous (KESTO) -hankkeen tavoitteena oli edistää nautojen terveyttä ja tuotannon kannattavuutta
vasikasta poistolehmään saakka sekä tuoda uutta ja syventävää tietoa viljelijöille ja eri asiantuntijatahojen
palveluiden kehittämiseen. Hanke muodostui neljästä työpaketista: 1) KESTO Vasikoiden alkukasvatus,
2) KESTO Maidontuotanto, 3) Tiedon siirto sekä 4) Hankkeen koordinointi. Vasikoihin keskittynyt
työpaketti jakaantui 4 alaosioon: 1) Kasvatusvaihtoehtojen ja teknologiaratkaisujen vertailu, 2) Vasikoiden
ruokinnan optimointi, 3) Vasikoiden vastustuskyvyn tehostaminen ja 4) Ryhmäkoon vaikutukset
hengitystietulehduksiin ja työnkäyttöön. Käsillä olevaan julkaisuun on koottu hankkeen vasikkaosioiden
keskeisimmät tulokset.
Kasvatusvaihtoehtojen ja teknologiaratkaisujen vertailu -osiossa tutkittiin uudentyyppisten vasikkakasvatusympäristöjen
olosuhteita käytännön tiloilla mittauksin ja haastatteluin. Tarkastelussa oli kaksi iglutilaa
ja kaksi vasikkatalotilaa. Lisäksi vasikkataloja verrattiin perinteiseen lämpöeristettyyn, lämmitettyyn ja
koneellisella ilmanvaihdolla varustettuun isomman navetan vasikkaosastoon. Lämpötilamittaukset alkoivat
helmikuussa ja jatkuivat elokuun lopulle. Leudosta talvesta johtuen kovien pakkasten vaikutuksia
iglukasvatukseen ei saatu. Helmi-maalikuussa iglujen sisälämpötilat seurasivat ulkolämpötilaa ja sisällä
oli vain muutamia asteita lämpimämpää kuin ulkona. Keväällä vuorokausivaihtelu lisääntyi voimakkaasti.
Kesähelteillä igluissa oli päivällä selvästi kuumempaa kuin ulkona ja yöllä hieman lämpimämpää. Pehkupohja
osoitti kompostoitumisen merkkejä tilalla, jossa olkea lisättiin jatkuvasti pehkupohjaa vaihtamatta
vasikoiden vaihtumisen yhteydessä. Tilalla, jossa pehkupohja vaihdettiin vasikkaerän vaihtuessa, kompostoituminen
ei ollut merkittävää. Kuivikepohjan lämpötilat osoittautuivat suhteellisen tasaisiksi niin
keväällä kuin kesälläkin, mikä tarkoitti yöllä lämmittävää ja päivällä viilentävää tilannetta vasikan makuuolosuhteissa.
Tutkimustiloilla kuhunkin igluun oli majoitettu yhtäaikaisesti kaksi vasikkaa. Investointikustannuksiltaan
iglut ovat edullisia, keskimäärin 500 €/kpl. Suojakatos voi tuoda lisähintaa saman verran.
Vasikkatalojen investointikustannukset olivat eläinpaikkaa kohden karkeasti 1 400–1 600 €. Mittausten
yhtenä kohteena oli maamme oloissa uudentyyppisen ylipainepuhallustekniikan käyttö vasikkatalossa.
Tekniikan tarkoituksena on tuoda täsmäpuhalluksena raitis ilma vedottomasti vasikoiden makuutasolle
siten, että bakteeripitoinen seisova ilma saadaan huuhdelluksi karsinoista, ja näin vähennetään vasikoiden
riskiä sairastua hengitystiesairauksiin. Mittaukset osoittivat, että ilma saadaan jakautumaan tasaisesti
kaikkien karsinoiden osalle ja että eläinten oleskeluvyöhykkeelle se tuli 0,1–0,4 metrin sekuntinopeudella.
Puhallettu ilmamäärä vastasi noin kahta vaihtokertaa tunnissa. Eläinkohtaisena ilmanvaihtona se oli
keskimäärin 50 % tarvittavasta maksimi-ilmanvaihtomäärästä, mitä voidaan pitää erittäin riittävänä erityisesti
talviolosuhteissa.
Vasikoiden ruokinnan optimointi -osiossa selvitettiin eri väkirehuvaihtoehtojen vaikutuksia vasikoiden
tuotokseen ja terveyteen. Osiossa toteutettiin sekä ruokintakoe että kirjallisuusselvitys. Erityisenä tavoitteena
oli selvittää vasikoiden rehuihin lisättävistä probiooteista (erilaiset bakteerit ja hiivat) saatavia mahdollisia hyötyjä. Probiooteista löytyy kirjallisuudesta vaihtelevia tuloksia. Monissa tutkimuksissa on havaittu
vasikoiden terveyttä ja tuotantoa parantavia vaikutuksia. Paras vaikutus probioottien antamisesta on
saavutettu, kun probiootteja annetaan vasikoille heti syntymän jälkeen. Probiootit voivat helpottaa ruuansulatuskanavan
mikrobiflooran kehittymistä haluttuun suuntaan. Probioottien tarjoamisella on erityinen
hyöty, jos tuotanto-olosuhteet ovat haasteelliset. Tämän vuoksi on todennäköistä, että suomalaisissa tuotanto-
olosuhteissa ei ole saavutettavissa kaikkia niitä hyötyjä, joita probioottien käytöstä ulkomaisissa
tutkimuksissa on voitu osoittaa. Tämän hankkeen yhteydessä toteutetussa ruokintakokessa elävän hiivan
(Saccharomyces cervsiae) lisäyksellä teolliseen väkirehuseokseen ei havaittu olevan mitään vaikutuksia
vasikoiden tuotokseen tai terveyteen.
Vasikoiden vastustuskyvyn tehostaminen -osiossa testattiin noin 1 000 itäsuomalaisen lypsylehmän ja
hiehon ternimaidon laatu ja tutkittiin ternimaidon laatuun vaikuttavia tekijöitä. Näytteet tutkittiin Brix-
32% -refraktometrillä (EUROMEX RF.5532, Hollanti). Brix%-luku vaihteli välillä 6–32 %. Näytteiden
keskiarvo oli 21,3 %, kun yleisenä hyvälaatuisen ternimaidon raja-arvona voidaan kirjallisuuden mukaan
pitää arvoa 22 %, joka vastaa IgG-pitoisuutta 50 g/l. Brix%-luvun ja erilaisten tekijöiden yhteyttä tutkittiin
tilastomatemaattisin menetelmin. Ternimaidon laatuun eli Brix%-lukuun vaikuttivat kaikkein eniten
eläimen poikimakerta ja rotu. Kolme kertaa ja useammin poikineilla eläimillä ternimaidon laatu todettiin
paremmaksi kuin ensimmäisen ja toisen kerran poikineilla eläimillä. Holstein-rotuisilla eläimillä Brix%-
luvun keskiarvo oli korkeampi kuin muun rotuisilla eläimillä. Ternimaito oli myös parempaa niillä eläimillä,
joita ei ollut tunnutettu ja jotka eivät olleet vuotaneet maitoa ennen poikimista. Lehmillä ternimaidon
laatu oli korkeampi niillä eläimillä, jotka oli lääkitty umpeenlaiton yhteydessä. Sillä, oliko eläin
laiduntanut näytteenottoa edeltäneenä kesänä, ei todettu vaikutusta ternimaidon laatuun. Myöskään ummessaolokauden
pituudella ei ollut vaikutusta Brix%-lukuun. Vaikka Brix-32% -refraktometri ei mittaa
suoraan ternimaidon IgG-pitoisuutta, sen tuloksille on kirjallisuudessa kuvattu hyvä korrelaatio laboratoriotuloksiin.
Ternimaidon laatuun vaikuttaviksi tekijöiksi paljastui samoja asioita kuin muissa maissa
suoritetuissa tutkimuksissa, joissa on mitattu suoraan ternimaidon IgG-pitoisuutta laboratoriomenetelmällä.
Refraktometri on helppo käyttää ja se soveltuu hyvin tiloilla suoritettavaan ternimaidon laadun arviointiin.
Tutkimuksesta käy myös ilmi, että ternimaidon laadun yksilöllinen vaihtelu on erittäin suurta.
Tämä tulos kannustaa tiloja mittaamaan ternimaidon laadun ennen sen juottamista vasikalle.
Ryhmäkoon vaikutukset hengitystietulehduksiin ja työnkäyttöön -osion tavoitteena oli selvittää, voidaanko
vasikoiden sairastavuutta vähentää ryhmäkokoa pienentämällä Suomen suurissa vasikkakasvattamoissa,
joiden vasikat kerätään hyvin monelta eri maitotilalta. Ryhmäkoon vaikutusta hengitystietulehdusten
esiintyvyyteen ja työmäärään erikoistuneessa vasikkakasvattamossa selvitettiin Karinnuotta Oy:n kasvattamossa
Siikajoella. Kaksi 80 vasikan juotto-osastoa jaettiin yhteen neljänkymmenen vasikan ja neljään
kymmenen vasikan karsinaan. Vasikoiden kliiniset oireet, virusvasta-ainetasot ja tulehdusvälittäjäainepitoisuudet
tutkittiin niiden tullessa, juoton puolivälissä ja vieroituksen jälkeen ennen vasikoiden siirtoa
seuraavaan osastoon. Kasvattamon työntekijät kirjasivat ylös kaikki vasikoiden lääkitykset. Vasikoiden
hoitoon kuluvaa työaikaa selvitettiin kasvattamon työntekijöiden pitämällä päiväkohtaisella työaikakirjanpidolla
jokaisesta tutkimuserästä. Lisäksi kasvattamossa tehtiin kaksi työaikatutkimusta, toinen juottokauden
alkupuolella ja toinen loppupuolella.
Virusvasta-aineita todettiin lähes kaikilla vasikoilla, mutta eri ryhmäkokojen välillä ei havaittu eroja.
Vasikoiden terveydentila oli pienissä ryhmissä parempi, vaikka suurimmalla osalla vasikoista todettiin
hengitystietulehdukseen viittavia oireita. Kolmannella tutkimuskerralla lääkittäviä vasikoita oli isoissa
ryhmissä noin kaksi kertaa enemmän kuin pienissä ryhmissä. Vasikoita lääkittiin runsaasti molemmissa
ryhmissä. Suuremmissa ryhmissä uusintalääkintöjä vaikutti olevan enemmän, mutta ero ei ollut tilastollisesti
merkitsevä. Vasikat kasvoivat molemmissa ryhmissä hyvin, ja kuolleisuus oli erittäin vähäistä. Isojen
ryhmien kuolleisuus vaikutti hieman suuremmalta 90 prosentin todennäköisyydellä.
Työntutkimusten mukaan terveydenhoitotyö vei suurimman osan työajasta, sen osuus työajasta vaihteli
49–87 prosenttiin. Työaikaan vaikutti tarkastettavien ja lääkittävien vasikoiden määrä, joita oli työntutkimuspäivinä
osittain enemmän 40 vasikan karsinoissa, jolloin niissä työaikakin oli suurempi. Työmenetelmät
olivat kasvattamossa hyvin suunniteltuja ja toiminta järjestelmällistä, joten muut hoitotyöt tehtiin
tehokkaasti ja nopeasti, eikä ryhmäkoko vaikuttanut työnmenekkiin. Vasikkakasvattamon pitämän työkirjanpidon
mukaan vasikoiden hoitamiseen kuluvassa työajassa ei ollut eroa pienemmän ja suuremman
ryhmäkoon välillä. Työkirjanpidon mukaan vasikoiden lääkintää oli yhtä paljon molemmissa ryhmissä.
Ryhmäkoon vaikutukset hengitystietulehduksiin ja työnkäyttöön -osiossa kartoitettiin lisäksi työkäytäntöjä
ryhmäkokotutkimukseen välitysvasikoita toimittaneilta tiloilta kyselyllä ja haastatteluilla kesällä ja
syksyllä 2014. Kyselyyn vastanneita ja haastateltuja tiloja oli yhteensä 49. Kyselyn ja haastattelujen kysymykset
koskivat vastasyntyneen vasikan sekä umpi- ja poikivan lehmän ruokinnan ja hoidon toimintatapoja
ja tekijöitä, jotka ovat muokanneet työkäytäntöjä tiloilla. Poikimisvalvontaan ja -avustamiseen
kuluu tilojen arvioiden mukaan aikaa 10–120 minuuttia. Kun tilat valvoivat poikimisia myös yön aikaan,
oli työaika yhdeksän minuuttia pidempi poikimista kohden, mutta eläviä vasikoita syntyi enemmän. Vasikkakuolleisuus
oli alhaisin lehmän poikiessa karsinassa kestopehkupohjalla. Kestokuivikekarsinatiloilla
lyheni myös poikimisen valvontaan ja avustukseen käytetty työaika.
Lähes puolet tiloista ilmoitti antavansa ternimaidon tunnin sisällä poikimisesta ja 92 % antaa ternimaidon
neljän tunnin kuluessa syntymästä. Jos vasikka ei itse ime maitoa, yli puolet tiloista käyttää pakkojuottoa.
Kaikki tilat pakastivat ternimaitoa hätätilanteita varten. Ternimaidon juottokäytännöt eivät selittäneet
tilastollisesti merkitsevästi vasikoiden hoidon ja ruokinnan työaikaa. Haastattelutilojen antamien tietojen
ja tiloilla tehtyjen havaintojen mukaan vasikan altistuminen lantakontaminaatiolle poikimapaikassa korostaa
ternimaidon antamisajan ja määrän sekä laadun tunnistamisen merkitystä. Ternimaitokauden jälkeen
48 % tiloista juotti vasikoita täysmaidolla. Haastattelutilat juottivat myös vasikoita osan tai koko juottokauden
ajan täysmaidolla ja kokivat sen hyväksi tavaksi pitää vasikka terveenä ja hyvän kasvukyvyn
omaavana.
Tilat arvioivat työaikaa kuluvan keskimäärin 11 minuuttia päivässä (2–20 minuuttia) yhtä juottokauden
vasikkaa kohden. Tilojen erilaiset olosuhteet ja toimintatavat selittävät pääosin työajan eroa. Suunta kuitenkin
oli, että tiloilla, joilla oli keskimääräistä vähemmän sairauksia ja pienempi vasikkakuolleisuus,
työaikaa kului enemmän ennakoivaan ja ennalta ehkäisevään työhön syntyvän vasikan ja poikivan lehmän
hoitamisessa kuin tiloilla, joissa vasikoiden terveys on huonompi ja kuolleisuus korkeampi. Tilahaastattelussa
nousi esiin umpilehmien ja tunnutusajan ruokintojen, hoitokäytäntöjen ja olosuhteiden mahdollinen
vaikutus vasikan terveyteen, vastustuskykyyn ja elinvoimaan sekä emän ternimaidon vastaainepitoisuuteen.
Lisätietoa aiheesta tarvittaisiin.
|