LUONNONVARAKESKUS
VERKKOKAUPPA
Luonnonvarakeskus
       Pikahaku: 
         Ostoskorissa 0 tuotetta  

Kauppakassista kaatopaikalle, ruokahävikki kotitalouksissa : Kuru 2011–2013 -hankkeen loppuraportti


ISBN-13:978-952-487-463-2 
Julkaistu:2013 
Julkaisusarja:MTT Raportti 
Kieli:suomi 
Kustantaja:MTT 
Numero:104 
Saatavuus:Juvenes Print arkisto 
Sivumäärä:62 
Tekijät:Silvennoinen, Kirsi; Pinolehto, Marja; Korhonen, Otso; Riipi, Inkeri; Katajajuuri, Juha-Matti 

48.00 €

KURU -hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa kuluttajien ruokahävikistä, sen syntymiseen vaikuttavista tekijöistä ja toimintatavoista, joilla hävikkiä voidaan vähentää. KURU -hankkeessa selvitettiin kuluttajien näkemyksiä ruokahävikin synnystä ja vähentämiskeinoista sekä tutkittiin lajittelututkimuksen avulla pää-kaupunkiseudun kotitalouksien tuottamaa ruokahävikkiä. Hanke täydentää ja tarkentaa Foodspill -hankkeessa saatuja tuloksia ruokahävikin määristä ja syistä suomalaisessa elintarvikeketjussa.

Lajittelututkimus

Kuru -hankkeessa tutkittiin ruokahävikin osuutta sekajätteestä Ämmässuon kaatopaikalla pääkaupunki-seudulla. Ruokahävikkiä tutkittiin erilaisissa kiinteistötyypeissä ja huomioitiin asuntojen lukumäärä. Vali-tut ryhmät olivat omakotitalot, asuintalot, joissa asuntoja on 2–9, 10–20 ja asuintalot, joissa on yli 20 asuntoa.

Tutkimuksen mukaan sekajätettä syntyi keskimäärin henkeä kohden 176 kg/vuosi (HSY 2012). Sekajäte lajiteltiin keittiöbiojätteeseen ja edelleen vältettävissä olevaan ruokahävikkiin ja alun perin syömäkelvot-tomaan ruokaperäiseen biojätteeseen. Ruokahävikkiä syntyi keskimäärin 18 kg/hlö/vuosi ja biojätettä 26 kg/hlö/vuosi. Ruokahävikistä tutkittiin sen jakautuminen irtonaiseen ruokahävikkiin, avattuihin, ja avaa-mattomiin pakkauksiin sekä selvitettiin koostumus.

Ruokahävikki lajiteltiin ryhmiin koostumuksen mukaan seuraavasti: vihannekset; peruna; hedelmät ja marjat; omenat; pasta ja riisi; liha, kala ja kanamuna; leipä; juusto ja muut maitotuotteet sekä ryhmä muut, joka koostui valmis- ja noutoruoasta, snack- ja makeistuotteista, mausteista ja kastikkeista, muista leipätuotteista, ja juomista. Eniten ruokahävikkiä syntyi ryhmästä muut 24%, leivästä 21% ja vihanneksis-ta 16%. Suhteellisen paljon pois heitettiin myös ryhmän liha ja kala -tuotteita (14%) sekä juustoa ja muita maitotuotteita (7%).

Suurin osa ruokahävikistä oli irrallista sekajätteen seassa olevaa ruokaa (45%). Toiseksi eniten sitä oli avatuissa pakkauksissa (40%) ja vähiten avaamattomissa pakkauksissa (15%). Tutkimuksessa kokonais-määräisesti eniten vältettävissä olevaa ruokahävikkiä syntyi omakotitaloissa noin 22 kg/hlö/vuosi ja vähi-ten yli 20 asunnon taloissa noin 15 kg/hlö/vuosi. Keskimäärin ruokahävikkiä syntyi noin 18 kg/hlö/vuosi.

Yli 10 asunnon yhtiöt kuuluivat biojätteen erilliskeräyksen piiriin, joten osa ruokahävikistä on päätynyt erilliskerättyyn biojätteeseen. Kokonaisruokahävikin määrän arvioimiseksi biojätteen määrä on huomioitu laskemalla keskiarvollinen määrä HSY:n biojätettä selvittävän tutkimuksen avulla (HSY 2011). Kun myös erilliskerätty biojäte huomioidaan syntyy pääkaupunkiseudulla yhteensä ruokahävikkiä noin 20-26 kg/hlö/vuosi kiinteistötyypistä riippuen.

Ruokahävikin taloudellinen arvo henkilöä kohden on noin 125 euroa ja ilmastovaikutus noin 70 kg CO2-ekvivalenttia vuodessa kun huomioidaan sekä sekajätteen seassa oleva ruoka että erilliskerätyn biojätteen seassa oleva ruoka. Ilman erilliskerättyä biojätettä ruokahävikin taloudellinen arvo jää noin sataan euroon henkeä kohti.

Aiemmassa Foodspill -päiväkirjatutkimuksessa (Silvennoinen ym. 2012) ruokahävikkiä tutkittiin neljässä kaupungissa ja niiden ympäristössä. Tutkimuksessa ruokahävikin määrät olivat samaa suuruusluokkaa, mutta hävikin koostumus erosi suhteellisen paljon. Taloudellinen vaikutus on lajittelututkimuksen mu-kaan jonkin verran suurempi henkilöä kohti, johtuen ruokahävikin erilaisesta koostumuksesta (Hartikai-nen ym. 2013). Erilaiset tutkimusmenetelmät täydentävät toisiaan ja niiden avulla saadaan tietoa, jota ei kummallakaan menetelmällä yksistään ole mahdollista saada; toisaalta päiväkirjan yksityiskohtainen koostumustieto hävikistä ja toisaalta lajittelututkimuksen riippumattomuus kuluttajan taidosta tai halusta kirjata kaikki poisheitetyt ruokaerät.

Kuluttajakysely ja ryhmähaastattelu

Tutkimuksessa toteutettiin kuluttajille suunnattu kysely sekä ryhmähaastattelu, joilla selvitettiin kuluttaji-en näkemyksiä ruokahävikin synnystä, syntymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä toimintatavoista, joilla hävikkiä voidaan vähentää kotitalouksissa. Kuluttajakyselyn tutkimusaineisto kerättiin valtakunnallisesti edustavalla otoksella. Mukana kyselyssä oli 1002 18 –69 -vuotiasta henkilöä.

Kuluttajakyselyn vastauksista selvisi, että yleisimmin ruokaostoksia tehdään 2–4 kertaa viikossa ja ostok-silla käynti on aika tasapuolista sukupuolten kesken. Ryhmähaastattelussa kaupassakäyntien määrät olivat eri kotitalouksissa hyvin vaihtelevia vaihdelleen parista ostoskerrasta viikossa päivittäin tapahtuvaan kau-passa asioimiseen. Osa kotitalouksista kertoi ostavansa isomman erän ruokaa kerran pari viikossa ja käy ns. pienemmillä ruokaostoksilla viikon aikana. Ruoka mielletään suhteellisen kalliiksi.

Kuluttajakyselyn vastaajat kertoivat valmistavansa usein ruoan itse kotona. Sen sijaan ryhmähaastatteluis-sa eroavaisuudet kotitaloustyypeittäin ruoan valmistuksen suhteen nousi vahvasti esille. Lapsiperhe- ja pariskuntatalouksissa ruokaa laitetaan usein, kun taas sinkkutalouksissa harvemmin.

Kuluttajakyselyn mukaan kotitalouksissa heitetään harvoin elintarvikkeita roskiin. Jos ruokaa heitetään pois, sitä tapahtuu lähinnä viikoittain tai kuukausittain. Kaikista useammin kotitalouksissa heitetään pois usein syötäviä tai juotavia elintarvikkeita, jotka myös pilaantuvat suhteellisen nopeasti. Näitä ovat leipä, keitetty kahvi ja tee, juurekset, hedelmistä erityisesti sitrushedelmät ja vihanneksista salaatit, kurkut ja tomaatit. Myös itse valmistettua kotiruokaa menee usein roskiin. Tärkeimmät syyt ruoan poisheittämiseen liittyvät lautastähteisiin ja ruokien pilaantumiseen suunnittelemattomuuden vuoksi. Ruokaa unohtuu kaappiin, kahvipannuun jää kahvia, ruokaa kuivuu tai homehtuu tai jää tähteiksi. Jopa puolet kuluttajista kertoi, että vähintään kuukausittain osa ruoasta oli pilaantunutta jo ostettaessa.

Kuluttajakyselyssä ruokahävikkiä havaittiin syntyvän tietyillä kotitaloustyypeillä tilastollisesti merkittä-västi useammin. Erikokoisista kotitalouksista hävikkiä syntyy selvästi useammin lapsiperheissä. Ryhmä-haastatteluissa syiksi nostettiin kiireinen arki ja lasten syömisen vaikea ennustettavuus. Esimerkiksi lap-sille ei kelpaakaan heille valmistettu ruoka. Pienten lasten kohdalla taas suurin syy ruokahävikkiin on lautaselle jätetty tai lattialle heitetty ruoka. Korkeammin koulutettujen ja erityisesti suhteellisen hyvätu-loisten vastaajien kotitalouksissa heitetään usein ruokaa pois. Alle 50-vuotiailla naisilla päätyy ruokaa roskiin useammin kuin muilla ikäluokilla ja miehillä. Kun ruokaostokset tekee pääsääntöisesti nainen, ruokahävikkiä syntyy useammin verrattuna kotitalouksiin, joissa ostokset tekee mies tai pariskunta, joilla ei ole lapsia. Kyselytutkimuksen mukaan ruoan ostotiheydellä on selkeä yhteys ruokahävikkiin. Ryhmä-haastattelussa ei tällaista yhteyttä löydetty. Kuluttajakyselyssä nousi myös esille, että Uudellamaalla syntyy useammin hävikkiä muuhun maahan verrattuna. Puolestaan ruoanlaitto kotona, asuinalue (kau-punkimainen tai maaseutumainen) ja asuntotyyppi (omakoti- rivi- tai kerrostalo) eivät merkittävästi vai-kuttaneet ruokahävikkiin.

Ruokahävikin vähentämistä pidetään yleisesti tärkeänä. Tutkimustuloksista kuitenkin ilmeni, että osa kuluttajista ei tiedä aiheesta tarpeeksi. Kuluttajista 22%:lla on vaikeuksia tietää, milloin ruoka on mennyt käyttökelvottomaksi. Reilu neljännes sanoi, ettei ole saanut tarpeeksi tietoa ruokahävikistä. Mitä nuorem-pi henkilö oli kyseessä, sitä useammin tämä mainittiin.

Erityisesti monet heistä, jotka heittävät usein ruokaa roskiin, pitävät ruokahävikkinsä vähentämistä mah-dollisena. Taloudellisia syitä pidettiin kaikista tärkeimpänä motivaation lähteenä ruokahävikin vähentä-miseen. Kuluttajien mielestä ruokahävikkiä voitaisiin vähentää heidän kotitaloudessaan mm. paremmalla ostosten suunnittelulla, syömällä helposti pilaantuvat ruoat ensimmäisenä ja pakastamalla ruokaa.

Ryhmähaastatteluissa nousi vahvasti esiin henkilökohtaisen kokemuksen merkitys ruokahävikin vähen-tämisessä. Kaikki ryhmähaastattelussa mukana olleet kuluttajat olivat olleet mukana MTT:n edellisessä hävikkihankkeessa ja punninneet kahden viikon ajalta oman kotitaloutensa hävikiksi päätyneet ruoat.

Tämä oli herättänyt näkemään, miten paljon hävikkiä oman kotitalouden toiminnasta voi syntyä. Osallistujat kertoivat toimintatapojen muuttuneen tutkimuksen jälkeen. He esimerkiksi pakastavat ruokaa nyky-ään enemmän ja ottavat evääksi töihin edellisen päivän ruokia.




Takaisin