Maaseudun palvelut valinkauhassa - markkinoiden toimivuus ja SGEI

Tutkimuksemme selvittää, mitkä ovat ne yhteiskunnalliset ja taloudelliset tekijät, joiden avulla yhteiskunnallisesti tärkeiden yleishyödyllisten palvelujen (SGEI) saatavuus suomalaisella maaseudulla voidaan perustella. Raportissa selvitetään EU-maiden SGEI-tulkintojen kokonaisuutta. Lisäksi etsitään yhteiskunnalliset näkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa maaseutualueiden markkinoihin ja kartoitetaan, millaisten palvelujen osalta maaseudun markkinat eivät toimi. Lopuksi pureudutaan yhteisötalouden piirissä saatuihin kokemuksiin yleishyödyllisen palvelutuotannon toteuttamisesta, esteistä ja edellytyksistä sekä kehittämistarpeista.

Tutkimuksemme aineistona on mm. maaseudun asiantuntijoiden, palvelujen kehittäjien, niiden tuottajien, kuntatason viranhaltijoiden ja palveluja käyttävien kyläläisten haastattelut. Lisäksi olemme hyödyntäneet toimintakertomuksia, EU:n virallisia dokumentteja sekä kansallisten ja alueellisten toimijoiden lausuntoja SGEI-palveluista. Hankkeen kuluessa järjestimme myös politiikkadialogin, jonka tuloksia on hyödynnetty raportin aineistona.

SGEI liittyy EU:n kilpailupolitiikan säädöksiin, ja se edellyttää jäsenmaan ja alueen tulkintaa. Tästä syystä SGEI:tä ei voi erottaa yhteiskunnallisesti tärkeiden palvelujen järjestämisen kokonaisuudesta. Tutkimuksemme jäsentämästä maaseudun yhteiskunnallisesti tärkeiden palvelujen kokonaisuudesta erottuvat keskeisimmät, toimenpiteiden suuntaamiseen vaikuttavat havainnot ovat:

• maaseudun yhteiskunnallisesti tärkeiden palvelujen kriittisin kysymys ei ole kilpailun vääristyminen, vaan niiden saavutettavuus
• julkinen tuki näiden palvelujen järjestämiseen on maaseudulla välttämätöntä
• joka puolella Suomea on maaseutualueita, joilla SGEI:n soveltaminen tulee kyseeseen
• SGEI-palveluiksi ovat luettavissa kaikki keskeiset peruspalvelut (oppivelvollisuutta koskevaa
opetusta lukuun ottamatta)
• SGEI:lle voi antaa tutkimuksellisesti karkean kehyksen, mutta sen määrittelyn on perustuttava arvoihin ja edellyttää kansallista poliittista kannanottoa ja päätöksiä
• hankintalainsäädäntö ja SGEI ovat työläitä ja monimutkaisia tapoja hoitaa asioita. Jos kyseiset palvelut voi rajata ei-taloudellisiksi, se on syytä tehdä
• nykyisessä taloustilanteessa maaseudun kunnissa ei ole resursseja panostaa SGEI-menettelyn mukaisten tarjouskilpailujen toteutukseen siten, että laatu, kokonaistaloudellisuus ja yhteiskunnan kokonaishyöty voitaisiin taata
• erityisesti maaseudun sosiaalipalvelut tulisi Suomessa rajata ei-taloudellisiksi ja täten valtiontukisääntelyn ulkopuolelle
• maaseudun peruspalvelujen paikallinen järjestäminen edellyttää ja on jo synnyttänyt sosiaalisia innovaatioita
• yksityisellä ja kolmannen sektorin toimijoilla sekä yhteisötalouden yrityksillä on valmiuksia tuottaa yhteiskunnallisesti tärkeitä palveluja tehokkaasti, kokonaistaloudellisesti ja hyvinvointia tuottaen. Näitä käytäntöjä tulee mahdollistaa ja levittää.