Perunan ilmastovaikutukset

Elinkaariarviointia käytetään tuotteiden ympäristövaikutusten selvittämiseen. Kattavan kuvan saamiseksi tietyn tuotteen ympäristövastuullisuudesta tulee tarkastella laajasti eri ympäristövaikutuksia. Elinkaariarvioinnin avulla tarkasteltavan tuotteen tuotantoketjusta voidaan löytää ne olennaiset päästölähteet, joihin kannattaa puuttua ketjun päästöjen vähentämiseksi tehokkaasti.

Perunan ilmastovaikutuksia eli hiilijalanjälkiä on tutkittu elinkaariarvioinnilla kansainvälisesti jo useita vuosia. Tutkimuksia löytyy Suomen lisäksi erityisesti Ruotsista, Englannista ja Hollannista. Viimeaikaisia tutkimuksia voidaan pitää jo melko luotettavina, vaikka laskentatapojen erilaisuus ja raportointi asettaakin haasteita tutkimusten vertailulle. Ilmastovaikutusten arviointi on kuitenkin edelleen nuori ja kehittyvä tieteenala. Laskennan kehityksestä huolimatta ilmastovaikutusarviointien tekeminen on haastavaa ja tulokset usein vaikeasti vertailtavissa. Tiettyjen tuotantotapojen erityispiirteitä ei vielä pystytä ottamaan hyvin tai ollenkaan laskennassa huomioon. Myös tutkimuksen tavoitteesta riippuen laskennassa tehdään erilaisia metodologisia valintoja, mikä voi johtaa siihen, että tutkimustuloksetkaan eivät ole täysin vertailukelpoisia.

Elinkaaritarkastelussa määritetään aluksi tutkittavan tuotejärjestelmän rajat. Elintarvikkeiden elinkaariarviointeihin sisällytetään yleensä kasvihuonekaasupäästöt ainakin seuraavista elinkaaren vaiheista: elintarvikkeen raaka-aineiden viljelyn panosten tuotanto, raaka-aineiden viljely, jalostus, jalostuksessa käytettävien muiden panosten (esim. pakkaukset ja kemikaalit) tuotanto, jakelu, kauppa, kuluttajavaihe, pakkausjätteen ja hävikin hävittäminen sekä kaikki kuljetukset elinkaaren vaiheiden välillä ja niiden sisällä. Kun tarkastelussa on määritelty kaikki sisällytettävät elinkaarenvaiheet, kerätään niistä kaikista olennaiset panos-, tuotos- ja olosuhdetiedot ilmastovaikutusten arviointia varten.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa käytiin läpi 19 tutkimusta. Tutkimuksissa tarkasteltiin niin tavanomaista kuin luomuperunaa, varhais-, siemen- ja tärkkelysperunaa, sekä yhden tutkimuksen kohteena oli pitemmälle jalostetut perunalastut. Selvityksessä tutkittiin lähinnä perunan elinkaarta viljelyyn käytettävien panosten tuotannosta itse viljelyyn tai jalostukseen asti. Jalostuksen, kuljetusten, jakelun ja pakkausten aiheuttamien päästöjen sisällyttäminen vaihteli tutkimuksissa.

Kaikkien tulosten vaihteluväli oli 8–84 gCO2-ekv. / 100 g perunaa, mutta ääripäitä lukuun ottamatta vaihteluväli oli lähinnä 12–18 gCO2-ekv. / 100 g. Eri tutkimuksista nähdään, että ilmastovaikutukset vaihtelevat merkittävästi, esimerkiksi eri maiden olosuhteiden, tuotantotapojen sekä tutkimuksissa käytettyjen erilaisten laskentatapojen takia. Laadukkaassa ruotsalaisessa tutkimuksessa arvioitiin myös tulosten epävarmuuksia. Tutkimuksen mukaan suurimmat epävarmuudet ovat maaperän typpioksiduulipäästöjen, maaperään sitoutuvan hiilen, lannoitteiden valmistuksen ja jakelun päästöjen arvioinnissa.

Perunan viljelyn merkittävimmät päästöt syntyvät alkutuotannossa, jossa maaperästä vapautuu typpioksiduulia typpilannoitteiden käytön seurauksena. N2O-päästöjen suuruuteen vaikuttaa maaperä ja typpilannoitustaso. Toinen merkittävistä päästölähteistä on typpilannoitteen valmistus. Niiden lisäksi päästöjä syntyy erityisesti jakelusta, jalostuksesta, pakkauksen valmistuksesta ja viljelyn työkoneiden polttoainekulutuksesta. Jalostuksen päästöihin vaikuttaa energiatehokkuuden lisäksi myös käytetyn sähkön tuotannon päästöt.

Viljelyvaiheen ilmastovaikutuksen vaihteluväli oli tutkimuksissa 7–20 gCO2-ekv./ 100 g. Tutkimuksissa olleiden yksinkertaisten jalostusvaiheiden (yleensä lajittelu, pesu ja pakkaus) päästöt vaihtelevat tutkimuksissa 0,1–2 gCO2-ekv./ 100 g perunaa. Jakelun osuus vaihteli tutkimuksissa 1–5 gCO2-ekv./ 100 g perunaa. Keskon tekemässä tutkimuksessa kaupan osuus (sisältäen jakelun terminaaleista myymälöihin) oli 2 gCO2-ekv./ 100 g, eli 14 % ruokaperunan tuotannon päästöistä.

Vaikka pakkauksen valmistus ei yleensä aiheuta merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä, perunan pakkauksen päästöt voivat olla olennaiset, koska itse perunan ilmastovaikutukset ovat pienet. Paras pakkaus on ilmaston kannalta se, joka vähentää hävikkiä niin kuljetuksissa, kaupassa ja kuluttajalla suojaamalla arvokasta sisältöä. Tutkimuksissa pakkauksina oli 2 kg paperi- tai muovipussi tai suuri pahvinen kuljetuspakkaus, ja niiden osuus vaihteli 1–3 gCO2-ekv./ 100 g perunaa.

Maatalouden päästöt koostuvat monista eri lähteistä ja usein biologisista prosesseista, joihin vaikuttaminen on monimutkaista. Perunalla ja muilla runsassatoisilla avomaavihanneksilla on suhteessa muihin elintarvikkeisiin pienimmät ilmastovaikutukset. Tulee kuitenkin muistaa, että ilmastovaikutus ei ota huomioon esimerkiksi tuotteiden ravitsemuksellisuutta.

Perunaa tuottavien tilojen väliset erot voivat olla suuria ja tilat voivat itse vaikuttaa ilmastovaikutusten suuruuteen. Satotasojen ja typen käytön optimointi on yleisin kirjallisuudessa mainittu kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiskeino. Tärkeintä on siis taata hyvä satotaso kohtuullisin typpilannoitetasoin. Myös jos erilaisilla toimenpiteillä, kuten maan kasvukunnon parantamisella, oikein ajoitetulla keinokastelulla tai kasvinsuojeluaineiden käytöllä, onnistutaan nostamaan satotasoja tai huonoina vuosina takaamaan kohtuullinen satotaso, niillä on todennäköisesti perunan ilmastovaikutuksia pienentävä vaikutus.

Korkealaatuisen perunan tuottamisella varmistetaan myös, että käytetyillä panoksilla saadaan mahdollisimman paljon perunaa elintarvikekäyttöön. Vaikka huonot, liian pienet ym. perunat menevät jo usein hyötykäyttöön, olisi parasta, että mahdollisimman paljon perunaa saataisiin sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli ihmisravinnoksi.

Merkittävää perunatuotteiden ilmastovaikutusten kannalta on resurssitehokkuus ja erityisesti tuotannon hyötysuhde. Koska suuri osa päästöistä syntyy jo perunaa viljeltäessä, valmista raaka-ainetta tulisi hukata jalostuksessa mahdollisimman vähän. Mitä myöhäisemmässä vaiheessa perunan elinkaarta syntyy hävikkiä, sitä suuremmat ovat päästöt, jotka ovat aiheutuneet turhaan hävikkimäärän tuottamiseksi.

Peruna vaatii kunnollisen kypsennyksen. Tapahtuipa se teollisuudessa tai kuluttajalla, sen päästöt ovat myös merkittävät. Siksi koko perunan tuotantoketjun, erityisesti varastoinnin ja jalostuksen, energiatehokkuuden parantaminen ja energialähteen vaihtaminen vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaan, pienentää ilmastovaikutuksia.

Kuluttaja pystyy minimoimaan kypsennyksen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt kypsentämällä perunat uunin sijaan liedellä, keittämällä veden ensin veden keittimessä ja sitten perunat kannen alla. Kuluttajahävikin ehkäiseminen tulisi kuitenkin olla ensisijainen kuluttajavaiheen ilmastovaikutusten vähentämiskeino. Foodspill-tutkimuksen mukaan kuluttajilla syntyvästä ruokahävikistä 6 % on perunaa.