LUONNONVARAKESKUS
VERKKOKAUPPA
Luonnonvarakeskus
       Pikahaku: 
         Ostoskorissa 0 tuotetta  

Ilmastonmuutoksen hillintävaihtoehtojen ja -skenaarioiden tarkastelu maa- ja elintarviketaloudessa vuoteen 2030


ISBN-13:978-952-326-065-8 
Julkaistu:2015 
Julkaisu nro / vuosi:12/2015 
Julkaisusarja:Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 
Kieli:suomi 
Kustantaja:Luonnonvarakeskus (Luke) 
Saatavuus:Juvenes Print arkisto 
Sivumäärä:109 
Toimittajat:Rikkonen, Pasi; Rintamäki, Heidi 

48.00 €

”Vähähiilisen maa- ja elintarviketalouden ja maaseudun tulevaisuudet vuoteen 2030 (VÄHIMATU)” - hankkeessa tarkasteltiin maatalouden, ruoan kulutuksen ja maaseudun vaihtoehtoisia skenaarioita ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta vuoteen 2030. Selvityksessä arvioitiin päästövähennyskeinoja ja -potentiaaleja sekä muutosten aiheuttamia vaikutuksia maatiloille, maataloudelle, kuluttajille ja maaseudulle. Tarkastelujen lähestymistavat, aineisto ja menetelmät vaihtelivat neljässä eri skenaariotarkastelussa. Ensiksi alkutuotannossa tarkasteltiin ”Alkutuotanto hillintätalkoisiin” ja ”energiaa ruoan ohelle” -skenaarioita sekä analysoitiin fossiilisen energian korvaamisen mahdollisuuksia uusiutuvalla energialla. Toiseksi tarkasteltiin skenaariota, jossa alkutuotannon päästöjä vähennetään 13 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Kolmanneksi tarkasteltiin useiden erilaisten ruokavalioiden ilmastovaikutuksia ja ravitsemussuositusten mukaisuutta. Neljänneksi tarkasteltiin laajemmin maaseudun kehitystä kohti vähähiilisyyttä monenlaisten muutostekijöiden kautta vuoteen 2030 mennessä. Maataloustuotteiden maailmankaupan vapautumiskehityksen, lähimarkkinoiden kaupankäynnin arvaamattomuuden ja maatalouden tukipolitiikan muutosten myötä kannattavuuden vaihtelu sekä osin sen heikkeneminen Suomen maa- ja elintarviketaloudessa näyttävät valitettavan todennäköiseltä. Tämä voi osaltaan vaikuttaa mahdollisuuksiin toteuttaa päästövähennyksiä maatiloilla, sillä eri hillintäkeinot aiheuttavat tiloilla toiminnallisia muutoksia, ja siten suoria ja välillisiä kustannuksia. Maatalouden päästövähennystavoitteen saavuttaminen pelkästään laskemalla lannoitekäyttöä ja sopeuttamalla märehtijöiden määrää vaikuttaa epärealistiselta. Maatalouteen kohdistettavan ilmastopolitiikan näkökulmaa tulisikin laajentaa sisältämään maankäyttöön liittyvät ratkaisut, koska maaperän CO2-päästöjen vähentäminen on suhteellisen edullista. Lisäksi Suomen kannalta päästölaskennassa olennaista on, miten metsien hiilinielu otetaan maakohtaisissa laskelmissa huomioon. Raportoinnin muutos huomioimaan metsien hiilinielu kasvattaisi viljelijöiden motivaatiota kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tilatasolla. Suoraan viljelyyn vaikuttaville hillintäkeinoille tilatason hyväksyttävyyttä voi olla vaikea löytää. Näitä ovat esimerkiksi eloperäisten maiden raivauskielto, monivuotisen nurmenviljelyn lisääminen tai säätösalaojitukseen investointi. Toisaalta osalla hillintäkeinoista on tilatasolla selviä tuotannollisia ja kustannushyötyjä kuten tilusjärjestelyt, tilojen välisen yhteistyön lisääminen, rehuviljan säilöntä kuivaamatta ja uusiutuvan energiantuotannon lisääminen. Viljelijöillä on valmiutta toteuttaa toimia, jotka eivät lisää byrokratiaa, rajoita tuotantomahdollisuuksia ja luovat tuotannon kehittämiselle positiivisia kannustimia. Siten mm. investointituet (lannan separointi, biokaasu) tai pitkäaikaisen viherkesannoinnin tai nurmiviljelyn tuki ovat toimivia. Fossiilisen energian EROI (energy return on investment) pysyy luultavasti tällä vuosisadalla korkealla tasolla. Fossiilisen moottoripolttoaineen korvaaminen uusiutuvalla polttoaineella aiheuttaa aina lisäkustannuksia, koska kaikki nyt tiedossa olevat uusiutuvan energian tuotantotekniikat kuluttavat enemmän energiaa kuin fossiilisten polttoaineiden tuotanto. Maapallon lämpötilan nousu pakottaa kuitenkin ihmiskunnan korvamaan fossiilista polttoainetta uusiutuvilla. Ainoa kestävä vaihtoehto saavuttaa tämä tavoite on vähentää fossiilisten polttoaineiden tuotantoa. Siihen ei kuitenkaan ole olemassa keinoja kansallisella tasolla, mutta kansallisesti voidaan vaikuttaa fossiilisten polttoaineiden kysyntään. Jos maatalouden päästöjä vähennettäisiin 13 % eläintuotantoa supistamalla, päästöt vähenisivät eniten maaperästä ja eläinten ruuansulatuksesta. Lisäksi rehualasta vapautuvien peltojen metsityksestä saatava hiilinielu olisi 0,69 Mt CO2 vuonna 2030. Vaikka peltojen metsityksestä johtuvaa hiilinielua ei voi käyttää maatalouden päästövähennysvelvoitteen täyttämiseksi, tilakokonaisuuden päästöjen kannalta metsällä voi olla iso merkitys. Karkean laskelman mukaan tila, jolla on 600 sikaa ja 80 ha peltoa, kompensoisi maataloustuotannosta tulevat päästönsä 100–300 metsähehtaarilla. Arvioitu päästövähennys merkitsisi 30 % leikkausta nautojen ja sikojen lukumäärässä vuoteen 2030 mennessä. Sikojen määrän arvioidaan todellisuudessa vähenevän määrällä, joka vastaa tässä arvioitua, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 12/2015 4 kun taas nautojen määrän ei oleteta laskevan niin rajusti. Päästövähennysskenaarion vaikutukset eivät rajoittuisi ainoastaan maatalous- ja elintarvikesektoreille, sillä maataloudella on useiden arvoketjujen kautta paikallistalouteen kohdistuvia kerrannaisvaikutuksia. Maataloussektori on merkittävä investointien lähde ja niinpä investointikysynnän vähennyksellä olisi kielteisiä vaikutuksia moniin paikallisiin yrityksiin ja toimialoihin. Erilaisten ruokavalioiden kvantitatiivinen ja systemaattinen arviointi auttaa arvioimaan koko tuotanto- ja kulutusketjua ilmasto- ja terveysvaikutusten näkökulmasta. Selvityksessä tehtyjen analyysien perusteella ruokavalion kestävyyttä ravitsemuksen ja ilmaston näkökulmista lisäävät 1) lihan ja lihavalmisteiden (mukaan lukien makkarat) kulutuksen rajoittaminen – huomattava on kuitenkin, että naudanlihan tuotannon rajoittaminen rajoittaa myös maitotuotteiden tuotantoa 2) avomaavihannesten runsas lisääminen, 3) marjojen runsas lisääminen, 4) viljojen kohtuullinen lisääminen ja täysjyväviljojen suosiminen, 5) alkoholijuomien kulutuksen rajoittaminen, 6) sokerin kulutuksen rajoittaminen ja 7) kahvin kulutuksen vähentäminen. Tarkastelu tukee suomalaisia ravitsemussuosituksia, mutta toisaalta antaa perusteluja nykyistä tiukempienkin suositusten antamiselle, jos ilmastonsuojelua ja parempaa ravitsemusta halutaan edistää samanaikaisesti. Maaseudun hiilipäästöjen vähentämistyössä tutkimuksen kokonaisarvio osoittaa suurta painoarvoa etenkin poliittisille ratkaisuille ja päätöksenteolle ja toisaalta uusien teknologioiden ja polttoaineiden kehittämiselle ja käyttöönotolle. Politiikka ja teknologian käyttöönotto liittyvät vahvasti toisiinsa, sillä jälkimmäiseen vaikuttavat esimerkiksi energiantuotannossa ja -kulutuksessa paitsi suorat tuet, myös esim. rakennusmääräykset, sähköverkkoihin liittyvä sääntely ja muut lupaprosessit. Vähähiilisyyttä tukevat innovaatiot liittyvät erityisesti energiantuotantoon ja -käyttöön sekä liikenteeseen. Ne voivat olla teknisiä, mutta myös toimintatapoihin liittyviä. Esimerkiksi maaseudun elinvoimaisuuden ja palvelujen turvaamisen kannalta jatkossa korostunevat internetin hyödyntäminen ja palvelukonseptien uudelleen ajatteleminen. Myös älyratkaisut eli ICT-teknologian hyödyntäminen liikenteessä, sähköverkkojen ja -kulutuksen hallinnassa sekä logistiikassa lisääntyvät.


Takaisin