LUONNONVARAKESKUS
VERKKOKAUPPA
Luonnonvarakeskus
       Pikahaku: 
         Ostoskorissa 0 tuotetta  

Vihreän talouden hajautetun, kestävän ja kilpailukykyisen toimintamallin määrittely ja pilotointi : Kokeilualustana Agrokeskus-toimintamalli


Julkaistu:2018 
Julkaisu nro / vuosi:2/2018 
Kustantaja:LUKE 
Sivumäärä:151 
Tekijät:Karetta Timonen, Anu Reinikainen, Keijo Siitonen, Pekka Myllylä, Sirpa Kurppa ja Inkeri Riipi  

48.00 €

Vihreä talous perustuu tehokkaaseen kestävän kehityksen tavoitteiden mukaiseen luonnonvarojen ja energian käyttöön (United Nations 2012). Tämän hankkeen tavoitteena oli luoda kylätason hajautet-tu, kestävä ja kilpailukykyinen toimintamalli vihreään talouteen siirtymiselle, joka perustuu verkosto-ajatteluun ja luonnonvarojen kestävään käyttöön. Hankkeessa toteutettiin positiivisen kierteen oh-jelmaa, jonka avulla käynnistettiin paikallisia, kylätason biotalouden pilottihankkeita ja kehittämis-prosesseja. Hankkeen lähtökohtana oli löytää paikallisten asukkaiden näkemys kestävän kehittämisen suunnasta ja keinoista sekä paikallisen resurssipohjan (luonnonvara ja ihmiset) hyödyntäminen. Kes-keiseksi kehittämisen toimenpiteeksi tunnistettiin kylän oman, uusiutuvan energiantuotannon lisää-minen. Kylätapaamisien jälkeen kartoitettiin kylien uusiutuvat luonnonvararesurssit, energiataseet, ihmisresurssit (eli halukkaat toimijat ja osaaminen) sekä laskettiin kylien pääomapako, joka syntyy tuontienergian myötä. Lisäksi hankkeessa luotiin kestävyyteen perustuvat arviointikriteerit (indikaat-torit) mallin toteutukselle. Hankkeen alussa järjestetyissä kylätapaamisissa luotiin kylien vihreän ta-louden visio vuoteen 2020 asti sekä selvitettiin kyläläisten näkemys alueen nykytilasta, haasteista ja keinoista vision saavuttamiseksi. Kylätasolla tutkimuksen tulokset hyödynsivät paikallisia asukkaita monella tapaa. Ensinnäkin ky-läläiset havahtuivat huomaamaan pääomapaon, joka valuu ulos alueelta fossiilisten polttoaineiden muodossa. Laskelmien mukaan liki 50 % käytettävissä olevista rahoista menee fossiilisen energian ostoon. Toiseksi he ymmärsivät oman alueensa valtavat luonnonvararesurssit sekä mahdollisuudet niiden hyödyntämiseen tavalla, joka mahdollistaa kylän elinvoimaisuuden lisäämisen ja hyödyttää koko kylää. Kyläläisten käsitys omista kyvyistä ja mahdollisuuksista lisääntyivät paikallisen energialai-tossuunnitelmien ja niihin liittyvien liiketoimintamallien myötä. Hankkeen aikana havaittiinkin, että käsitys yhteisistä vaikutusmahdollisuuksista kylän kehittämisessä lisääntyi. Lisäksi huomattiin tarve lainsäädännön muutoksille, lupaprosessien keventämiselle sekä erityisesti investointeihin ja kokeilui-hin tarvittavien maakunnallisten tukien merkitys. Paikallisella kylätasolla kehitetyt vihreän talouden indikaattorit (ekosysteemipalveluiden kestä-vän käytön ja alueen yhteiskunnalliset indikaattorit) todentavat suuntaa kohti kylän visiota eli vihreän talouden kasvua. Indikaattorien tuomaa tietoa pystytään hyödyntämään jatkossa kylän kehitystoi-menpiteiden aikana ja kylätason päätöksenteon tukena. Ekosysteemipalvelut (Millennium Ecosystem Assessment 2005, Saastamoinen ym. 2014) on uusi merkittävä yhteiskunnan ja luonnon kestävää vuorovaikutusta edistävä kokonaisvaltainen lähestymistapa. Jotta ekosysteemipalveluiden tuottamia palveluita ja niiden mahdollisuuksia pystyttäisiin kestävästi hyödyntämään osana vihreää taloutta, tarvitaan nykyistä enemmän systemaattisesti seurattua tietoa erityisesti säätely- ja tukipalveluista. Ne määrittävät ekosysteemipalvelujen dynamiikkaa ja palautumiskykyä, ja palvelujen dynamiikan systemaattinen tunnistaminen avaa tien niiden potentiaalin selvittämiseen. Vihreän talouden toimintamalli ja sen uudet rakenteet (Agrohub), avoin data ja digitalisaation eteneminen luovat tulevaisuudessa pohjaa uudentyyppiseen indikaattorityöhön. Indikaattoreita suunniteltaessa ja valittaessa on oleellista löytää mittareita, joista on mahdollista jatkossa kerätä seurantatietoa. Hajautettuihin järjestelmiin kohdistuvien mittareiden tulee rakentaa tietoa hierarkki-sesti yritys- ja paikalliselta tasolta alueelliselle tasolle ja edelleen kansalliselle tasolle. Paikallisen ta-son indikaattoreilta tulee edellyttää herkkyyttä epälineaaristen muutosten osoittamiseen ja mieluiten myös niiden ennustamiseen (vihreän talouden kasvun epälineaarisuus). Hajautetuissa järjestel-missä alueellisen tason tai jopa alueiden välisten verkostojen tulisi pystyä joko tasapainottamaan tai hyödyntämään paikallisen tason epälineaarisia muutoksia.


Takaisin