LUONNONVARAKESKUS
VERKKOKAUPPA
Luonnonvarakeskus
       Pikahaku: 
         Ostoskorissa 0 tuotetta  

selvityksiä 21/2010 Riistakannat 2010 Riistaseurantojen tulokset


ISBN-13:978-951-776-799-6 
Julkaistu:2010 
Julkaisu nro / vuosi:21 / 2010 
Kieli:suomi 
Sidosasu:pehmeäkantinen 
Sivumäärä:45 
Tekijät:Marcus Wikman (toim.) 
Väri:mustavalkoinen 

9.00 €

Suomen hirvikannan kooksi arvioitiin vuoden 2009 jahdin päätyttyä 89 000–105 000 yksilöä. Arvio pohjautuu hirviseurueiden täyttämiin havaintokortteihin, joita tutkimukselle palautettiin lähes 5 300. Hirvitiheys oli suurin (4,7 yks./1 000 ha) Ruotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiirissä, joskin kanta sielläkin pieneni noin 10 % vuodesta 2008. Etelä-Savon, Kymen ja Satakunnan piireissä kanta kasvoi noin 10 %. Kainuun metsäpeurakanta on edelleen taantunut vuodesta 2009. Kevättalven 2010 lentolaskennassa löytyi 811 metsäpeuraa, yli 100 vähemmän kuin edellisvuonna. Peurakannan taantumisen keskeiseksi syyksi on todettu lisääntynyt vasakuolevuus, jonka arvellaan aiheutuvan suurpetojen, etenkin suden ja karhun, saalistuksesta. Suurpetojen kannanarvioinnin perusta on petoyhdyshenkilöiden tekemät petohavainnot, joita vuonna 2009 kertyi 36 500. Täydentävää tietoa saatiin erillislaskennoista ja radiomerkittyjen eläinten seurannasta. Vuoden 2009 lopussa suurpetokantojen minimikokoarviot olivat: karhu 1 150–1 200, susi 150–160, ahma 150–170 ja ilves 2 200–2 300 yksilöä. Hallit laskettiin keväällä 2010 koko Itämeren alueella. Laskennassa tavattiin yhteensä 23 000 hallia, mikä on lähes saman verran kuin pari vuotta sitten, joten kannan kasvu lienee hidastumassa. Norppalaskennassa tavattiin yli 6 500 hyljettä, valtaosa Perämerellä. Saaristomerellä ja Suomenlahdella havaittiin vain 140 norppaa. Talvella 2010 nisäkkäiden lumijälkiä laskettiin 522 riistakolmiolla. Vaikeat lumiolot näkyvät selvästi laskettujen kolmioiden lukumäärässä. Useimpien lajien jälkitiheydet pienenivät talvesta 2009, mikä osin lienee seurausta lumioloista. Viljelymaiden peltokolmioiden lumijälkiä laskettiin nyt 138 reitillä. Tuloksissa on nähtävissä samantapaista jälkitiheyden pienenemistä kuin riistakolmioilla. Vesilintujen parilaskenta tehtiin 501 laskentapisteellä keväällä 2010 ja poikuelaskenta heinäkuussa 336 pisteellä. Vesilintujen pesimäkannoissa ei todettu suuria muutoksia edellisvuodesta, mutta usean lajin pitkäaikainen taantuminen on huolestuttavaa. Sinisorsan ja tavin poikastuotto oli keskimääräinen, telkän hieman pienempi. Haapanan poikastuotto näyttää vuosi vuodelta heikkenevän. Kesällä 2010 metsäkanalintuja laskettiin 722 riistakolmiolla. Laskennat tehtiin hieman tavanomaista myöhemmin kesän helteiden takia. Lämmin, kuiva kesä oli suotuisa metsäkanalinnuille, ja kannat runsastuivat pääosassa maata. Runsastuminen oli seurausta pienestä talvikuolevuudesta ja hyvästä poikastuotosta. Ylä-Lapin riekkokannan taantuminen on ollut huolestuttava. Kolmen pohjoisimman kunnan riekot laskettiin koirien avulla nyt kolmannen kerran. Pohjoisen riekkokannan todettiin laskennassa olevan varsin heikko kuten edellisenäkin vuonna. Erityisesti Enontekiöllä riekkotiheys oli hyvin pieni.


Takaisin