LUONNONVARAKESKUS
VERKKOKAUPPA
Luonnonvarakeskus
       Pikahaku: 
         Ostoskorissa 0 tuotetta  

Kehitystä naudanlihantuotantoon II


ISBN-13:978-952-487-312-3 
Julkaistu:2011 
Julkaisusarja:MTT Kasvu 
Kieli:suomi 
Kustantaja:MTT 
Numero:14 
Saatavuus:Juvenes Print arkisto 
Sivumäärä:181 
Toimittajat:Huuskonen, Arto 

48.00 €

InnoNauta Tiedotus -hankkeen keskeisimpänä tavoitteena on uusimman kotimaisen ja ulkomaisen tiedon hankinta ja sen saattaminen asiasta kiinnostuneiden tietoon. Tähän julkaisuun on koottu emolehmätuotantoa ja liharotuisten nautojen kasvatusta käsittelevien neljän kirjallisuusselvityksen merkittävimmät tulokset.

Ensimmäisessä kirjallisuusselvityksessä kartoitetaan emolehmien ja kasvavien liharotuisten nautojen syöntikykyyn ja tuotannolliseen tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Rotujen ominaisuudet ovat erilaisia. Eri ominaisuudet vaikuttavat tuotannolliseen onnistumiseen ja tuotannon sujuvuuteen. Isojen rotujen teurasominaisuudet ovat keskimäärin paremmat kuin keskikokoisten rotujen. Toisaalta isojen rotujen emojen ylläpitokustannus ja poikimavaikeuksien riski voivat olla suuremmat kuin keskikokoisten rotujen. Keskikokoisten rotujen kasvatuksessa pystytään hyödyntämään karkearehuvaltaista ruokintaa, jolloin ruhon rasvoittuminen voi olla vähäisempää ja eläinten kasvu muodostuu tasaisemmaksi kuin väkirehuvaltaisella ruokinnalla. Eläinaineksella on suuri merkitys tuotantotulokseen, ja jokaisen tuottajan tulisi kiinnittää huomiota sen kehittämiseen. Tilakohtaisesti eläinten tuotannollisia ominaisuuksia voidaan kehittää esimerkiksi seuraamalla tuotantotuloksia ja ulkonäköarvioinnin perusteella. Uusia välineitä ovat mm. geenitestit, joita voidaan käyttää tarkentamaan haluttuja ominaisuuksia.

Toisessa selvityksessä tarkastellaan käytäntöjä, jotka edistävät ja helpottavat emolehmien syyspoikivuutta. Syyspoikivuus ei ole luonnollinen poikima-ajankohta naudoille. Sitä voidaan kuitenkin käyttää emolehmäkarjoissa ilman tuotantotulosten heikkenemistä, jos emojen ravintoaineiden tarpeesta huolehditaan. Vasikoiden kasvatus sisällä yhdessä emojen kanssa vaatii tuotantotiloilta erilaiset rakenteet kuin keväällä syntyneiden vasikoiden huomattavasti lyhyempi pihattoolosuhteissa tapahtuva kasvatus. Syyspoikivien emojen tiineyttämisessä voidaan käyttää keinosiemennystä ja/tai alkionsiirtoa tehokkaammin kuin kevätpoikivien emojen tiineyttämisessä. Siitossonnille sisätiloissa astuminen voi kuitenkin olla haasteellista ja aiheuttaa loukkaantumisriskin.

Kolmanteen artikkeliin on kerätty tietoa emolehmien laiduntamiseen liittyvistä tekijöistä. Laidunnusratkaisut ovat aina tilakohtaisia. Laiduntaminen on taloudellisesti kannattava vaihtoehto, jos tuotantotavoitteet saavutetaan laidunkauden kuluessa. Onnistuneella laidunkaudella emolehmät eivät tarvitse laitumen lisäksi muuta rehua. Laitumella emojen tulisi kuntoutua ja vasikoiden kasvaa hyvin. Naudoilla on lajityypillisiä käyttäytymismalleja ja yksilöllisiä mieltymyksiä, joita hyödyntämällä voidaan helpottaa laiduntamisen onnistumista. Laidunkierron suunnittelu kuuluu laiduntamisen onnistumisen ehtoihin. Emolehmille voidaan järjestää meidän olosuhteisiimme tavanomaista pitempi ja kannattava laidunkausi erilaisilla kasvivalinnoilla.

Neljännessä artikkelissa kerrotaan elävien eläinten valinnan perusteista sekä lihakarjan rakennearvostelun ja kokonaisvalinnan merkityksestä ja menetelmistä. Liharotuisten eläinten valinta on vaativa ja pitkäjänteinen tehtävä. Kasvattajan tulee tietää, millaisella eläinaineksella päästään haluttuihin tavoitteisiin. Suomalainen lihakarjankasvatus on vielä hyvin nuorta, ja meillä on vähän kokemusta lihakarjan rakenteen arvioinnista. Tietoa kannattaa kuitenkin hakea ja käyttää hyväkseen, sillä vain systemaattisella huonojen eläinten karsinnalla pystytään parantamaan karjan kokonaistasoa. Eläinten rakenteeseen tulee satsata, sillä sekä kannattavuutta että kokonaistulosta pystytään nostamaan hyvän eläinaineksen avulla.




Takaisin