LUONNONVARAKESKUS
VERKKOKAUPPA
Luonnonvarakeskus
       Pikahaku: 
         Ostoskorissa 0 tuotetta  

Julkiset ruokapalvelut ja ruokakasvatus: arjen käytäntöjen kautta kestävään ruokahuoltoon


ISBN-13:978-952-487-277-5 
Julkaistu:2010 
Julkaisusarja:MTT Kasvu 
Kieli:suomi, englanti 
Kustantaja:MTT 
Numero:10 
Saatavuus:Juvenes Print arkisto 
Sivumäärä:51 
Tekijät:Risku-Norja, Helmi; Kurppa, Sirpa; Silvennoinen, Kirsi; Nuoranne, Anneli; Skinnari, Jonna 

48.00 €

Tässä selvityksessä kestävän kehityksen käsite tuodaan arkipäivän käytäntöön tarkastelemalla, miten kestävä kehitys otetaan nykyisin huomioon kuntien julkisissa ruokapalveluissa ja minkälaisia kytkentöjä kouluruokailulla on kestävän kehityksen kasvatukseen ja opetuksen tavoitteisiin. Selvitys perustuu kahteen laajaan kyselyyn, joista toinen oli osoitettu kuntien ruokapalveluista vastaaville henkilöille ja toinen koulujen opettajille. Selvitykseen on koottu keskeisiä asioita molempien kyselyjen vastauksista, ja sillä haetaan yhteistä tarkastelunäkökulmaa nykyistä kestävämmän kunnallisen ruokahuollon toteuttamiseen painottamalla eri toimijatahojen yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Kuntien ruokapalvelujen toteutuksessa kestävän ruokahuollon kriteerit on otettu huomioon vaihtelevasti, vaikka yhteyttä kestävään kehitykseen ei välttämättä tuoda julki. Julkisten ruokapalvelujen yhteiskunnallinen merkitys on kansalaisten ruokaturvan ja hyvinvoinnin edistämisessä. Ravitsemussuositukset ovat itsestään selvä lähtökohta, ja oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus toteutuvat lakisääteisyyden kautta. Nämä asiat tuodaan vastauksissa esiin, mutta niitä ei yhdistetä millään tavoin kestävän kehitykseen. Sekä kouluissa että kunnissa käsitys kestävästä kehityksestä painottuu ympäristöasioihin, kun taas taloudelliset seikat nähdään pikemminkin esteenä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiselle kuin osana tavoitteita. Kotimaista ja lähellä tuotettua ruokaa arvostetaan ja sen toivotaan lisääntyvän, etenkin lähellä tuotettuja sesonkituotteita pyritään suosimaan, joskin hankintojen keskittäminen ja kilpailuttaminen hankaloittaa sesonkituotteiden käyttöä. Lähiruoka liitetään kestävään kehitykseen sekä kuljetustarpeen vähenemisen että ruokakulttuurin ja yhteisöön liittyvien asioiden kautta. Kulttuurinen ulottuvuus näkyy myös erilaisten juhlapäivien huomioonottamisena. Eettinen puoli näkyy huolena ruokapalveluhenkilöstön hyvinvoinnista ja jaksamisesta, mutta globaalia eettisyyttä edustavalla Reilulla kaupalla ei ole toiminnassa juuri sijaa. Myös esteettisiin kysymyksiin, ruokailutilojen viihtyvyyteen ja aterian tarjollepanoon sekä itse ruokailutilanteeseen kiinnitetään aika vähän huomiota. Kuntien ruokahuollon toimijat ovat tietoisia ongelmista ja heillä on runsaasti ammatillista kiinnostusta kehittää toimintaansa kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta. Kestävä ruokahuolto ei kuitenkaan ole pelkästään kunnan ruokahuoltohenkilöstön asia, vaan se tulisi istuttaa osaksi kunnan kokonaisvaltaista kehittämisstrategiaa. Koska resurssit ja käytännön toteutustavat vaihtelevat eri kunnissa, ratkaisut tulee räätälöidä tilanteen mukaan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Lähtökohtana ovat kestävän ruokahuollon kriteerit, joiden pohjalta tunnistetaan vahvuudet ja kehittämistarpeet omassa kunnassa, ja asetetaan konkreettiset tavoitteet. Tietoinen ruokakasvatus on avain nykyistä kestävämmän kunnallisen ruokahuollon toteuttamiseksi. Ruokakasvatus toteutuu parhaiten käytännössä, kun koulujen ja työpaikkojen arkiruokailua kehitetään miellyttävänä sosiaalisen kanssakäymisen muotona. Kohentamalla asiakkaille suunnattua tiedottamista pyritään vuorovaikutteiseen ruokapalvelujen kehittämiseen rohkaisemalla asiakkaita toimintaan kestävämmän ruokakulttuurin puolesta. Ruokakasvatuksessa kannattaa kiinnittää huomiota nimenomaan kouluihin ja päiväkoteihin, sillä valtaosa kunnallisista ruokapalveluista kohdistuu näihin. Kouluissa kuntien ruokahuoltostrategia ilmenee kouluruokailun toteutuksena. Koulun tehtävänä on miettiä omista lähtökohdistaan, miten oman koulun ruokakasvatus ja kouluruokailu otetaan mukaan opetuksen tavoitteisiin.

In this report the concept of sustainable development (SD) is brought into practice by considering it in the context of Finnish public catering, including school catering. The aim is to search for common viewpoints and possibilities for interaction and collaboration among the different actors within the municipalities so as to promote SD. The report compiles the results from two extensive surveys. The first survey was directed to the responsible actors within municipal catering, and it was sent to all Finnish speaking and bilingual municipalities. The aim was to capture actors viewpoints as to how they understand SD, how it is accounted for and how it can be promoted in their work. The second survey was sent to all first grade schools for basic education in Finland. The questions dealt with food and sustainability education and the role of school meals, co-operation among the educational and catering personnel in schools, food-related out-of-school activities as well as pupils participation in the practicalities of lunch arrangements. In addition, a content analysis of about 300 school curricula was carried out to search for references linking school lunch or food in general to SD. Both among the caterers and in the schools, the concept of SD focuses on environmental questions and ecological sustainability. The economic aspect is understood narrowly as cost savings and efficiency requirements, and economics is viewed as rather a hindrance for realisation of sustainability goals. Domestic and local food is appreciated, and it is linked to SD through reduced need of transport, through food culture and strengthening societal cohesion. The caterers make an effort to use especially local seasonal products, but increasing concentration and competitive bidding restrict their use. Although not consciously connected to SD, other criteria connected with sustainable food provisioning are present in municipal food services to various extents. The societal function of public catering is in promoting food security and welfare in society, the nutrition recommendations are the axiomatic foundation and municipal law secures equity and justice. The cultural dimension is expressed by accounting for the various festivities and the associated food traditions. Ethical aspects deal with concern about the wellbeing and working conditions of the catering personnel, but the concern is not extended to the wellbeing of producers, production animals or with promoting Fair Trade. Neither is much attention paid to the aesthetic questions such as the interiors of the canteens, service layout and visual aspects of food presentation or the eating occasion itself. The personnel of municipal catering services are aware of the development needs, and they have professional interest in gearing their own activity towards improved sustainability. The municipalities differ as to the foci and development needs. Therefore, there are no universal solutions, but the solutions have to be tailored according to the situation and reconciled in mutual understanding among local actors. This is done on the basis of the criteria underpinning sustainable food provisioning. The key for improving sustainability of food services is conscious food education. It is best implemented in practice by developing everyday eating in schools and work places as a pleasant occasion for social interaction. An important part of food education deals with empowering people and encouraging participatory interaction in order to influence decision- making. The major customer group of public catering is children and young people. Therefore, much more attention should be paid to food education in schools and in kindergartens. Moreover, many of the enduring eating patterns are created at an early age, rendering the school meal system an especially promising means to promote healthy and sustainable eating Sustainable public food services should not only be the concern of the catering personnel, but the aims need be incorporated into the overall municipal development strategy. In schools, implementation of this strategy is concretely expressed in the form of the school lunch.


Takaisin