LUONNONVARAKESKUS
VERKKOKAUPPA
Luonnonvarakeskus
       Pikahaku: 
         Ostoskorissa 0 tuotetta  

Kumina tuotantokasvina : Ylivoimainen kuminaketju -hankkeen tutkimustuloksia viljelyvarmuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi


ISBN-13:978-952-487-520-2 
Julkaistu:2014 
Julkaisusarja:MTT Raportti 
Kieli:suomi 
Kustantaja:MTT 
Numero:136 
Saatavuus:Juvenes Print arkisto 
Sivumäärä:82 
Toimittajat:Keskitalo, Marjo 

48.00 €

Kumina on menestystarina Suomen olosuhteissa. Viljelyalat ovat kaksin-kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa ja myös sadon markkinahintainen tuotto on ollut nousujohteinen vaihdellen 5-10 miljoonan euron välillä. Yhteensä satoa on saatu suomalaisilta kuminapelloilta noin 8-10 miljoonaa kiloa. Vaikka kuminan tuotanto ja myynti on ainakin vielä verrattain pientä, poikkeuksellista on se, että kuminan lähes koko sato viedään ulkomaille. Tämä on erikoisuus Suomen maataloudessa.

Kuminaviljelyn laajenemisen seuraukset olivat nähtävissä 2000-luvun alussa. Kuminapeltojen rikkakasvien runsastuminen, kuminakoin ja kuminanrengaspunkin lisääntyminen sekä huolestuttavat kentän äänet heikosta keskisadosta ja satovaihteluista olivat selvä viesti tutkimukselle. Superior Caraway Chain-Ylivoimainen kuminaketju 2010-2014-hanke tarttui tähän haasteeseen. Hanke sai rahoituksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007-2013 ja rahoittajina toimivat Hämeen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset. Hankkeen toiminnasta vastasi MTT yhdessä ProAgria Keskusten Liiton kanssa.

Keskeinen tutkimuskysymys oli, mitkä tekijät parhaiten edistäisivät kuminan satovarmuutta ja kilpailukykyä, ja sitä varten kuminaa tutkittiin monipuolisesti hankkeen eri työpaketeissa. Tilakäyntien avulla kartoitettiin kuminakoin (Depressaria daucella), kuminan rengaspunkin (Aceria carvi), rikkakasvien ja kasvitautien esiintymistä ja hankittiin käsitys kuminapeltojen kasvukyvystä ja käytössä olevista viljelymenetelmistä. Lannoituksen, rikkakasvien torjunnan, kylvötiheyden ja lajikevalinnan kenttäkokeissa tuotettiin tietoa tuotantomenetelmien vaikutuksista satoon, satokomponentteihin ja siemenen laatuun. Kestävien tuotantopanosten ja vaihtoehtoisten viljelyjärjestelmien soveltumista kuminalle tutkittiin osana tuotannon ympäristövaikutusten vähentämistä ja taloudellisen kannattavuuden parantamista. Penkkiviljelytutkimuksista vastasi pääosin yhteistyökumppani Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Tavoitteena oli myös tuotannon kustannusrakenteen sekä katetuottojen ja markkina-arvojen selvittäminen. Toteutuneisiin myynti- ja kustannusvirtoihin perustuvaa tietoa hankittiin tiloilta ja analysoitiin ProAgrian Lohkotietopankin kautta.

Hyviä käytäntöjä kerättiin hankkeen järjestämien satokilpailujen sekä eri tilaisuuksien kautta. Seuraaviin kohtiin on kiteytetty hankkeen tärkeimmät tulokset.

1. Kuminanrengaspunkki näyttää jo vakiintuneen pääviljelyalueille, mutta määrät vaihtelevat lohkojen ja erityisesti vuosien välillä. Kannanvaihteluiden syynä lienevät punkille suotuisat sääolot keväällä ja jo edellisenä kesänä ja talvena. Kuminakoin torjunta on jo vakiintunut kasvinsuojelutoimenpide, ja pääosin kuminakoitilanne on hallinnassa. Torjunnan oikea ajoitus vaatii kuitenkin lohkokohtaista tarkkailua. Kasvitaudeista pahkahometta (Sclerotinia sclerotiorum) ja versolaikkua esiintyi yksittäisillä lohkoilla, joilla ne todennäköisesti alensivat myös satoa. Rikkakasvien runsas esiintyminen lisäsi pahkahomeen yleisyyttä. Tauteja voidaan torjua kasvustoruiskutuksin, mutta tietoa sopivimmasta ruiskutusajankohdasta ei ole. Versolaikun vähentämistä kylvösiemenen peittaamisella tulisi selvittää. Kuminapeltojen tautikirjosta löytyi ennen Suomessa tunnistamaton Phoma complanata.

Rikkakasvien torjunnassa oleellista on onnistua heti perustamisvuonna. Sadonlisäystä saatiin toukokuussa kylvetyn kuminan rikkakasvitorjunnasta eniten, seuraava vuoden sato jopa kolminkertaistui käsittelemättömään verrattuna. Kylvön siirtäminen pienensi siemenrikkakasvien tiheyttä sitä enemmän, mitä myöhemmin kumina kylvettiin. Satoikäisen kuminan rikkakasvit ovat yksivuotisista peltokasveista poikkeavia.

2. Kuminalajikkeet erosivat siementen varisemisessa. Herkimpiä olivat Niederdeutscher, Volhouden ja Konczewickii, joilla korjuun viivästyminen vei puolet sadosta. Sylvia ja Prochan kestivät parhaiten korjuun siirtämistä ilman satotappioita. Kivennäismailla kasvaneiden lajikkeiden keskisadot ja öljypitoisuudet olivat multamaata suurempia. Siemenmäärän lisäys kylvössä nosti taimettuneiden määrää, mutta vähensi ensimmäisenä satovuonna kukkivien määrää. Sadon määrään vaikuttivat puolestaan kukkivien yksilöiden ja sarjojen määrä. Suurin sato saatiin ensimmäisenä vuonna, kun kylvö oli tehty pienellä (5-10 kg/ha), ja toisena vuonna, kun kylvö oli tehty suuremmalla (15-30 kg/ha) siemenmäärällä. Suuremmalla siemenmäärällä saatiin myös suurin yhteissato. Toisaalta kylvösiemenmäärän lisääminen ei enää juurikaan lisännyt satoa.

3. Satovuosien keväinä pintalevityksenä annettu typpi lisäsi kuminasatoja. Suurin sato saatiin, kun lannoitetyppeä levitettiin Ylistarossa 90 kg/ha ja yli kymmenen vuotta aiemmin Tammelan kokeessa 120 kg/ha. Ylistarossa ensimmäisen vuoden sadonlisät olivat typpitasosta riippuen 10-30 %, ja toisen vuoden 30-80 %, lannoittamattomaan verrattuna. Fosforilannoitus ei tulosten perusteella yleisesti lisännyt satoa. Sen sijaan satojen havaittiin lisääntyvän fosforilannoituksen lisääntyessä, jos maa oli välttävässä fosforiluokassa. Perustamisvuonna levitetyt orgaaniset lannoitteet ja yhdyskuntajätteen mädätysjäännökset tuottivat kuminasta satoa yhtä paljon kuin epäorgaaniset lannoitteet.

4. Suorakylvetyn kuminan taimitiheys jäi kolmasosaan muokatun maan taimitiheydestä. Siitä huolimatta molempien kylvötapojen parhaat kylvökset tuottivat noin 1700 kg/ha sadon ensimmäisenä satokesänä. Parhaaseen siemensatoon päästiin muokatussa maassa kylvömäärällä 10-15 kg/ha ja muokkaamattomassa 20-30 kg/ha, jolloin kylvötapojen kokonaissato oli lähellä toisiaan. Kuminalle parhaiten soveltuvat suojakasvit härkäpapu, ohra ja herne korjattiin elokuussa. Suojakasvien seassa varttuneet kuminat tuottivat ensimmäisenä satovuonna 30- 50 % vähemmän ja toisena 2-3 kertaa enemmän puhdaskuminaan verrattuna. Erityisesti härkäpavun ja ohran alta kasvaneiden kuminoiden kokonaissadot olivat lähellä puhdaskuminan satoja. Rikkakasvien mekaaninen haraus penkeistä tuotti heikoimmillaan 30 % vähemmän ja parhaimmillaan 10 % enemmän kuin perinteisesti kylvetty kumina. Kemiallinen tai yhdistetty mekaaninen ja kemiallinen torjunta olivat edullisempia kuin pelkkä mekaaninen rikkakasvien torjunta.

5. Satokilpailuun saapui 26 vastausta. Voittosadot löytyivät Pohjanmaalta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Uudeltamaalta. Kilpailun paras yhden vuoden lajiteltu hehtaarisato ylsi 1870 kiloon. Kuminan viljely on sopimustuotantoa ja yhteydenoton helpottamiseksi oppaassa esitellään kaikki suomalaiset sopimusviljelyttäjät.

6. Tuotantokustannukset hehtaaria kohti olivat kuminalla vertailukasveja (rehuohra, rypsi) pienemmät, mutta satokiloa kohti laskettuna suuremmat. Kuminan tuotot kattavat noin 80 % kustannuksista, mikä on enemmän kuin vertailukasveilla. Kuminan tuotanto laskettiin kannattavaksi 750 kilon hehtaarisadolla laskelmissa käytetyillä hinnoilla. Tilaseurannassa mukana olleiden tilojen hehtaarisadot olivat keskimäärin 800 kg/ha. Kuminan viljelyn taloudellinen tulos nettovoitolla mitattuna on viimeisten vuosien aikana ollut näillä tiloilla noin 320 euroa hehtaarilta, eli keskimäärin 170 euroa viljoja parempi. Kuminan taloudellinen tulos on ollut seurantatiloilla tasaisempaa ja vuosittaiset vaihtelut huomattavasti pienempiä kuin kevätviljoilla.

Hyvä kuminasato edellyttää tasaista, sopivan tiheää ja mahdollisimman runsaana kukkivaa kasvustoa. Parempi satopotentiaali varmistetaan lajikkeen ja siemenmäärän valinnalla, huolellisella rikkakasvien ja tuholaisten torjunnalla sekä oikea-aikaisella maan viljavuuslukuihin perustuvalla lannoituksella. Vaihtoehtoiset viljelyjärjestelmät edistävät kuminatuotannon sopeutumista muuttuviin tuotanto-oloihin, ja turvaavat alan kilpailukyvyn myös tulevaisuudessa. Kuminaketjun toiminnan vahvistaminen lisää kokonaisuudessaan viljavaltaisten viljelykiertojen monipuolistamista, jolla on edullisia seurannaisvaikutuksia koko suomalaiseen elintarvikeketjuun.




Takaisin