LUONNONVARAKESKUS
VERKKOKAUPPA
Luonnonvarakeskus
       Pikahaku: 
         Ostoskorissa 0 tuotetta  

Koristekasvien geenivarojen säilytysstrategia


ISBN-13:978-952-487-499-1 
Julkaistu:2013 
Julkaisusarja:MTT Raportti 
Kieli:suomi 
Kustantaja:MTT 
Numero:123 
Saatavuus:Juvenes Print arkisto 
Sivumäärä:22 
Tekijät:Juhanoja, Sirkka; Hartikainen, Merja; Uosukainen, Marjatta; Kiviharju, Elina 

35.00 €

Viherrakentamisen kasvien eli avomaan koristekasvien geenivarojen säilytys on Suomessa aloitettu puuvartisilla lajeilla. Niiden säilytysohjeet on kirjattu viherrakentamisen kasvien pitkäaikaissäilytysohjeisiin. Useimmat puutarhakasvit säilytetään kasvullisissa kokoelmissa, joita on tällä hetkellä kaksi. Suomalaisten taimistojen perennavalikoimista on tehty selvitystä, ja säilytys on osittain järjestetty. Lisäksi koristekasveja on kerätty useissa paikallisissa hankkeissa ja niiden säilymistä on turvattu. Yhdistykset ovat keränneet vanhoja koristekasveja, ja tekevät siemenvälitystä. Arboretumeissa on arvokkaita kokoelmia erityisesti puuvartisista kasveista.

Koristekasveissa on kuitenkin useita kasviryhmiä, joiden säilytys on vielä jokseenkin kokonaan järjestämättä. Tällaisia ryhmiä ovat sipulikukat, köynnökset, monet 2-vuotiset lajit, talveksi varastoon nostettavat lajit sekä 1-vuotiset kesäkukat. Koristekasvien suku- ja lajimäärä sekä lajikkeitten ja muotojen runsaus aiheuttavat sen, että säilyttäminen pelkästään keskuskokoelmissa ei ole mahdollista, vaan säilytystyöhön tarvitaan erilaisia toimijoita. Tiedetään, että eri puolilla maata on arvokkaita kasveja ja kokoelmia, jotka ovat yksityishenkilöiden, yhteisöjen, oppilaitosten tai kaupunkien ja seurakuntien alueilla. Näistä ei yleensä ole olemassa tallennettua dokumentoitua tietoa. Monet vanhat kasvit ovat puutarhoissa, joiden säilymistä ei ole turvattu.

Suomen lähialueilla, Ruotsissa ja Norjassa, koristekasvien säilytystyössä ollaan pidemmällä kuin Suomessa. Ruotsissa on tehty monien kasviryhmien inventointityötä, ja edetty arviointi- ja säilytysvaiheeseen. Siellä säilytys tapahtuu pääosin kansallisissa kokoelmissa. Norjassa puolestaan osa säilytystyöstä tapahtuu kerhomuotoisesti. Tanskassa koristekasveja ei säilytetä, eikä toistaiseksi myöskään Saksassa. Saksassa hedelmäkasvien säilytys on järjestetty verkostoihin. Baltian maissa pääpaino on hedelmä- ja marjakasvien säilytyksessä.

Suomen koristekasvien geenivarojen säilytykseen tarvitaan useita toimijoita. Mallina voidaan käyttää esimerkiksi Norjan kerhomallia ja Saksan hedelmäkasvien säilytysverkostoa. Tietokannan perustaminen on edellytyksenä verkoston luomiselle. Myös mandaattikasvien määrittely on tehtävä.




Takaisin